(teksti kausijulkaisusta 2007-2008)

Vuosi on taas kulunut ja on uuden vuosijulkaisun aika.

Heti alkuun haluaisin kiittää kaikkia tämän julkaisun tekemiseen osallistuneita tahoja panoksesta, joka on mahdollistanut sen synnyttämisen. Kädessänne olevan painotuotteen merkitys ei ole vain taloudellinen, vaan tarkoituksena on levittää asiallista tietoa Espoon Palloseuran Jääkiekko ry:n toiminnasta ja niistä nuorisotyöhön liittyvistä arvoista, joita Espoonlahden alueella vaalimme.

Jääkiekko on yksi monista harrastusmahdollisuuksista, joita espoolahtelaiset urheiluseurat alueellamme yhteistyössä Espoon kaupungin, ja merkittävässä määrin sen tuella, nuorisollemme tarjoavat. Näin on hyvä jatkaa ja suurkiitos Espoon kaupungille aktiivisesta mukanaolosta tässä tärkeässä kasvatustyössä.

EPS:n kausi on käynnistynyt täydellä teholla ja vuoden aikana tehtyjen panostusten anti alkaa jo näkyä. Vuoden aikana olemme panostaneet kuuteen tärkeään osa-alueeseen, jotka ovat valmennus, valmennus, valmennus, tiedottaminen, tiedottaminen ja tiedottaminen. Joku jommankumman alueen ammattilainen voisi sanoa, että saavuttamamme tulos ei vielä pitkälle kanna. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tätä työtä tehdään vapaaehtoisvoimin ja talkoopohjalta. Mennään askel kerrallaan ja toivottavasti eteenpäin.

Mieleeni tuli pätkä Jukka Puotilan esityksestä, jossa hän loistavasti imitoi edesmennyttä Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothia. Vanhoilla päivillään kenraali Ehrnrooth osallistui paraatiin, jossa hänen tuli olla ratsailla. Hevosen selkään kiipeäminen ei enää ollut yhtä helppoa kuin nuorina upseeripäivinä. Apua hän ei kuitenkaan halunnut eikä pyytänyt. Kuinka ollakaan kenraali huomasi selkään päästyään istuvansa siellä väärinpäin, selkä menosuuntaan. Tästä huolestunut, avuksi komennettu sotamies, mainitsi kohteliaasti kenraalille, että olisi ehkä syytä asettua satulaan toisinpäin. Tähän jo silloin 90-vuotias kenraali, kaikkien tuntemalla aksentillaan, vastasi hetkeäkään miettimättä: Mistä sotamies voi tietää mihin suuntaan minä olen menossa.

Vähän tällaista se urheiluseurankin eteenpäinvieminen joskus on. Erehdyksiä sattuu, mutta seurajohdolla tulee olla kyky sekä halu kääntää asiat parhain päin ja tietää minne suuntaan sen hevosen tulee kulkea. Vaikka sitten perä edellä.

EPS on kuluneen vuoden aikana myös pyrkinyt kehittämään toimintaansa Jääkiekkoliiton helmikuussa 2006 tekemän IceHockeyPass auditoinnin pohjalta. Auditointi on joka toinen vuosi tehtävä seuratoiminnan laadun arviointi, jonka pohjalta Jääkiekkoliitto määrittää seuralle myönnettävän vuosittaisen laatutuen.

Jääkiekkoliitto nosti raportissaan 2006 yhdeksästä arvioitavasta osa-alueesta EPS:n kehityskohteiksi seuraavat: Strategiatyön käynnistäminen, valmennuspäällikön ajankäytön ja toimenkuvan kehittämisen sekä espoolaisen juniorikiekkoyhteistyön tiivistämisen.

Strategiatyön osalta on edetty jo pitkälle. EPS:n pitkän- ja lyhyentähtäimen strategiat ovat viimeistelyä vaille valmiit ja tulevat olemaan luettavissa kotisivuillamme ennen 21.01.2008 tapahtuvaa Jääkiekkoliiton auditointipäivää.

Valmennuspäällikön toimenkuvaa ja ajankäyttöä on tarkasteltu vuoden aikana kriittisesti. Laajaa toimenkuvaa on pyritty hajottamaan ja vastuuta jakamaan. Seuraan on keväällä perustettu valmennuksen johtoryhmä, jonka jäseninä toimivat urheilutoiminnasta vastaava johtokunnanjäsen Jari Wilen, urheilupäällikkö Niki Andersson, valmennuspäällikkö Juha Paananen sekä C-joukkueemme vastuuvalmentaja Petro Koivunen. Tämän tiimin uskon tietävän mihin suuntaan he haluavat hevosen kulkevan.

Espoolaisen juniorikiekon yhteistyöllä on erilaisia tavoitteita: lahjakkaiden pelaajien ohjaaminen ns. Blues putkeen, olosuhdeasioista huolehtiminen, espoolaisen jääkiekkokulttuurin ylläpitäminen, yhdessä rintamassa suhteiden ylläpito kaupunkiin ja sen päättäjiin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, jos uskoisimme elävämme satumaassa. Totuus on kuitenkin monilta osin toisenlainen.

Jokainen espoolainen kasvattajaseura pyrkii omassa toiminnassaan vaalimaan etujaan ja takaamaan omille jäsenilleen sen parhaimman toimintamallin ja menestyksen valitsemallaan tiellä.

Tämä toimintatapa aiheuttaa väistämättä kilpailua kasvattajaseurojen välillä, ennen kaikkea niukoista jääresursseista.

Tähän tilanteeseen saamme toivottavasti helpotusta loppuvuodesta 2008 jolloin Leppävaaran urheilupuistoon valmistuu Espoon Kiekkoilun Tuki ry:n rakennuttama kahden kaukalon halli oheistiloineen.

Kilpailu sinällään on tervettä ja toivottavaa.

EPS haluaa tarjota espoonlahtelaisille perheille mahdollisuuden ohjata lapsensa jääkiekon pariin jo kiekkokoulusta alkaen. Kerran EPS:läinen aina EPS:läinen on tavoitteemme, jonka saavuttamiseksi tulemme jatkossakin tarjoamaan nuorisolle mahdollisuuden jatkaa jääkiekkoharrastustaan samassa turvallisessa seuraympäristössä, aina A-junioreihin ja senioreihin asti. Kaikille halukkaille ei liiga/ammattilaisura vaan ole se oikea juttu.

EPS:n tavoitteena on ylläpitää urheiluseuratoimintaa, mikä tarkoittaa sitoutumista terveiden elämänarvojen ja tapojen vaalimiseen sekä oikealla tavalla ohjattuun tavoitteelliseen, joskus kovaankin, harjoitteluun.

Uskon kuitenkin, että onnistumiset oikealla tasolla pelatuissa sarjapeleissä palkitsevat ne harjoittelussa vuodatetut hikipisarat ja ärräpäät.

Jotta tämä kaikki olisi mahdollista, toivoisinkin, että te espoonlahtelaiset vanhemmat ottaisitte omaksenne tämän yhteisen nuorisotyömme asian. Minkä lajin parissa lapsenne toimivatkin, lähtekää mukaan toimintaan ja hakekaa itsellenne ne hyvänolon tunteet joita yhteisestä harrastuksesta on perheen kesken saatavissa.

Lisää näistä asioista ja EPS:n ajatuksista sekä tavoitteista voitte lukea urheilupäällikkö Niki Anderssonin ja valmennuspäällikkö Juha Paanasen kolumneista kausijulkaisussa.

Haluan toivottaa teille kaikille Hyvää Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2008.

Olli Koskimies

puheenjohtaja